Kovin harva on havahtunut asiaan, mutta huomio on kiistaton: suomalaisten taloyhtiöiden ja niiden osakkaiden tilanne on juuri nyt muuttumassa radikaalisti.

Tämä aiheutuu siitä, että taloyhtiöiden toiminnan ehdot ja edellytykset ovat muuttumassa merkittävästi. Muutostekijöitä on monia ja ne ovat sen mittaisia, että niillä yksittäisinäkin olisi raskaita seurauksia. Nyt nämä monet ja suuret muutokset ovat samanaikaisia, mikä tekee niistä toistensa vaikutuksia kertaavia.

Yksi muutos liittyy tietysti tapaan, jolla asunto-omistamista Suomessa säädellään. Se on ohjeistettu uusiksi kesällä 2010 voimaan astuneella lailla, joka kasvattaa taloyhtiöiden – ja siis niiden hallitusten ja puheenjohtajien – velvollisuuksia. Tämä tullee vaikuttamaan ihmisten halukkuuteen osallistua taloyhtiöiden hallintoon.

Toinen muutos liittyy rakennuskannan ikääntymiseen. Taloyhtiöiden velvoitteet kasvavat samaan aikaan, kun ne joutuvat valmistelemaan massiivisia korjaushankkeita. Merkittävä osa suomalaisesta rakennuskannasta tulee yhtäaikaisesti korjausikään toteuttamaan elinkaarensa suurimpia korjauksia ja kilpailemaan hupenevista suunnittelu- ja urakointiresursseista toistensa kanssa.

Energia- ja ympäristöasiat kasvattavat merkitystään niin, ettei niiden tarkastelu suinkaan ole enää vapaavalintaista. Ne muuntuvat direktiiveiksi, suosituksiksi, luokituksiksi ja laskuiksi, jotka vaikuttavat niin taloyhtiön hallintoon kuin lompakkoon.

Myös muutokset ikärakenteissa ja huoltosuhteissa tuovat eteen tarpeita, joita ei välttämättä vielä tiedosteta. Tai tiedostetaan sittenkin: jo nyt tutkimukset tuovat esiin toiveita siitä, että taloyhtiöiden tulisi yhdessä organisoida osakkailleen uusia palveluja. Toivelistalle tulee muutakin kuin hissi!

Kyetäänkö näihin ja muihin muutoksiin vastaamaan perinteisen isännöinnin keinoin? Ei puhettakaan!