Suomea rakennettiin kiivaasti 1960- ja 1970-luvuilla elinkenorakenteen muuttuessa ja väestön siirtyessä maaseudulta kaupunkeihin. Nopeasti kasvanutta asuntotarvetta pyrittiin tyydyttämään laajoilla aluerakentamisen hankkeilla, joilla luotiin kokonaisia kaupunginosia.

Nyt tuon kehityksen seurauksena joukoittain taloyhtiöitä on tullut ja on tulossa peruskorjausten eteen. Korjaushankkeiden samanaikaisuudesta aiheutuu valitettava tilanne: taloyhtiöt kilpailevat resursseista keskenään, ne anovat urakoitsijoilta huomiota yksittäisille hankkeilleen, ja parhaassakin tapauksessa maksavat korjauksista paljon.

SKH Isännöinnin ratkaisu pulmaan on alueisännöinti. Kun useat naapuriyhtiöt vaiheistavat tarpeensa yhdeksi projektiksi, hankkeen koko kasvaa tarjoajia kiinnostavaksi ja – suurella todennäköisyydellä – sen hinta pienenee.

Ratkaisussa ei ole mitään ylimaallista. Monin paikoin naapuriyhtiöt ovat hyvin samankaltaisia niin kooltaan kuin rakennusteknisesti. Vastaukset niiden kysymyksiin ovat sangen yhteneviä. Tärkein yhteistoiminnan mahdollistaja on sen johto. Mikäli taloyhtiöiden toimintaa koordinoimaan on vastuutettu sama isännöintiorganisaatio, toiminnan kitka on niin pieni kuin se ylipäätään voi olla.

Edellä taloyhtiöiden yhteistoimintaa perusteltiin korjausrakentamisella, mutta sen ei toki tarvitse olla ainakaan ainoa syy. Muita motiiveja voivat olla esimerkiksi alueen viihtyisyyden ja turvallisuuden parantaminen, alueen arvostuksen nostaminen liikenteen, viherrakentamisen tai vaikkapa valaistuksen kehittämisellä sekä kiinteistöhuollon palvelujen synkronointi.

Mitä kehittävämmin taloyhtiöissä suhtaudutaan kotikonnulla asumiseen, sitä enemmän yhtiöt voivat yhteistoiminnallaan saavuttaa.